etana

Erityisopettajakoulutus on loppusuoralla ja olen tehnyt yhteenvedon blogikurssista.

Aloittaessani blogin kirjoittamisen en tiennyt blogeista muuta kuin , että sellaisia löytyy internetistä. Kurssin aikana olen oppinut, että blogeja voidaan kirjoittaa monenlaisia. Oma blogini on oppimisblogi erityisopetuksesta. Olen oppinut blogin kirjoittamisen tekniikkaa, joka alussa tuntui monimutkaiselta. Ajatus, että blogi on julkinen kirjoitus ja vapaasti kaikkien luettavissa tuntuu hienolta.
Oppimispäiväkirja on vastaava kuin portfolio. Päiväkirjasta voin tarkistaa koko erityisopintojen aikana tärkeimmät asia joita olen opiskellut. Päivä kirjaa tekemällä pääsen, joudun reflektoimaan omaa oppimistani ja opintojen lopussa ymmärrän mitä asioita olen oppinut ja mitä pitää jatkuvasti kehittää. Oppiminen rakentuu vanhan tiedon päälle (oppiminen sovitetaan jo olemassa olevaan tietoon) tai sitten vanha tieto hylätään ja uusi todetaan paremmaksi Itse uskon, että itsetuntemukseni on kehittynyt kurssin aikana
Mielestäni on hyvä asia jos kaikilla tulevilla opettaja oppilailla olisi mahdollisuus valita valinnaisena kurssina blogikurssi. Oppilaat voisivat lukea toistensa blogeja ja oppia sitä kautta muitten opiskelijoiden näkökulmia oppimisprosessista ja keskustella kokemuksistaan koulutuksen aikana. Blogikurssi toimisi oppimisprosessin tukijana.

Sain hyväksytyksi kehittämishankkeeni.

Vinkki siitä miten tein oman hankkeeni

Ensiksi tein otsikot ja niiden alle järjestelin raakaversion hankkeesta.

Asioita oli kertynyt niin paljon, että jouduin karsimaan tekstiä. Lopuksi jäljelle jäi omastamielestäni tärkeimmät asiat. Luetutin raakavesrion hankkeeseen osallistuneiden työkavereitteni kesken. He antoivat omia ehdotuksiaan. Otin huomioon heidänkin mielipiteensä, hioin tekstiä muutaman viikon kunnes olin tyytyväinen ja tein lopullisen version jonka lähetin ohjaajalleni. Täysin tyytyväinen ei voi olla koskaan, mutta loputtomiin ei voi tekstiä parannella. Teksti tuli takaisin korjausehdotuksineen, tein ne ja lähetin tekstin talkaisin ohjaajalle ja hän hyväksyi sen. Viellä on jäljellä postan viimeistely raakaversion olen tehny ja miettinyt mitä asioita hyvässä postassa pitää näkyä.

Meillä oli lähiopetuspäivät 10–13.9.07

!0.9 Etelä-Suomen lääninhallitus ja ammatillisen erityisopetuksen kehittämishanke (ERTU) järjestivät seminaarin kaikille aiheesta kiinnostuneille asiantuntijoille.

”Uusia tuulia tutkimuksesta sekä tuoretta tietoa ammatillisen erityisopetuksen kehittämisessä”

Seminaarin tarkoituksena oli esitellä uusia tutkimuksia erityisopetuksen kentältä, ammatillista erityisopetusta kehittäviä ERS-hankkeita sekä tarjota mahdollisuus tutustua mm. ammatillisen erityisopetuksen oheismateriaaleihin yhteistyössä eri alojen toimijoiden kanssa.

Saimme tuoretta tietoa erilaisista tutkimuksista ja tutustuimme näyttelyyn jossa jakoivat tietoa ja esitteitä esimerkiksi, kuurojen liitto, Kynnys ry, Suomen mielenterveysliitto ym.

Luentojen aiheet olivat ajankohtaisia kuten moniammatillinen työskentely, tuettu työllistyminen, erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaus jne. Yleisön joukosta nousi monta mielenkiintoista kommenttipuheenvuoroa. Itse kiinnitin huomiota moniammatilliseen työskentelyyn ja mielestäni on selvää, että yhteistyöllä pääsemme entistä parempiin tuloksiin oppimistuloksissa, kun oppimisen esteet on poistettu niin silloin oppilas voi keskittyä täysillä opittavaan asiaan ja oppiminen on tehokasta. Tälläisissä seminaareissa on myös tärkeä asia erityisopetuksen verkostoituminen.

Tiistaista 11.9 jäi mieleeni Skils, Finlandin luento Abilympics- erityistä tukea tarvitsevien ammattitaitokilpailut. Tällaiset kilpailut kohentavat erityisoppilaiden asemaa tekemällä tunnetuksi erityisopetusta. Ihmiset eivät useinkaan tiedä ammatillisesta erityisopetuksesta paljoa. Usein luullaan erityisopetuksen olevan lähinnä entisajan sokeiden kouluja ja kuurojen oppilaitoksia, mutta erityisopetus on kuitenkin laaja alue ja opetus on kehittynyt huomattavasti verrattuna menneisiin aikoihin.

Keskiviikosta 12.9 jäi erityisesti mieleeni luennot esteettömyydestä. Esteettömyys ei ole pelkästään sitä, että liikuntavammaiset voivat liikkua vapaasti kiinteistöissä, kouluissa ja työpaikoissa. Esteettömyys sisältää myös erilaiset apuvälineet, jotta erityisopiskelijat olisivat ”samalla viivalla”

muitten kanssa ja myöhemmin työelämässä.

Torstaina olin sairaana.

Lähipäivät olivat osa koulutuksen oppimisprosessia joka muokkaa meistä opiskelijoista erityisopettajia. Mielestäni aiheet olivat ajankohtaisia ja mielenkiintoisia.

19.9 olin opiskelija kollegani kanssa  Pasilassa Helian tiloissa saamassa ohjausta kehityshankkeisiimme hanketta ohjaavan opettajan kanssa. Meille oli varattu aikaa kaksi tuntia. Aika kului nopeasti. Ohjauksesta sain uutta intoa kehityshankkeeni tekemiseen ja itseluottamus lisääntyi. Monimuoto opiskelu tuntuu joskus työn ohella raskaalta, mutta tällainen ohjaus antaa varmuuden siitä, että kehityshanke etenee kohti valmista tuotosta. 

Opiskelustani erityisopettajaksialkoi viimeinen lukukausi ja keskityn kehityshankkeeni tutkimuksiin. Hanke on yhteisöoppiminen HELTECH metallin erityislinjoilla.

Oppilastukihenkilöstö ja opettajat jotka opettavat metallin erityisluokkia tekevät yhteistyötä tiimeinä, samoin oppilaat harrastavat tiimityöskentelyä. Malli on otettu teollisuudesta mutta on levinnyt myös oppilaitoksiin. Nykyään tekniikan ammateissa on ammattivaatimukset muuttuneet ja ei tarvita alan kapeata osaamista, vaan vaaditaan entistä monipuoliempia taitoja ja elin ikäistä oppimistaitoa työntekijöiltä. Lopullinen raportti on vielä kesken, muttatulokset näyttävät lupaavilta. Myös edityneemmät oppilaat on otettu mukaan opettamaan nuorempiaan ns. tutoroppilaat. Viime keväänä eräs metallin kolmannen luokan oppilas teki päättötyönsa opettamisesta. Julkaisen työn, koska se oli ainakin omasta mielestäni mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia opettamisesta. Oppilaan nimi on poistettu raportista

LOPPUTYÖRAPORTTI

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO                                                                    1

2 KONEISTUS 1- KURSSI

2.1                    Sisältö ja tavoitteet                                       2

3 KURSSIN SUUNNITELU                                               3
 

3.1                    Teoriaosan suunnittelu                                  4                 

3.2                    Ryhmän erityisvaatimukset                            4

3.3                    Käytännön osuuden suunnittelu                     5

3.4                    Ryhmän erityisvaatimukset (käytäntö)           6

4 OPETUKSEN TOTEUTUMINEN                                  7

5 LOPPUARVIOINTI                                                         9

6 OPINNÄYTETYÖN ITSEARVIOINTI                        10

7 PÄÄTELMÄT                                                                 11

LIITTEET

1.  JOHDANTO

Opinnäytetyöni aiheena on Koneistus 1- kurssin suunnittelu ja toteutus kone- ja metallialan erityisluokalle S06KK3.

Tässä raportissa selvitän yksityiskohtaisesti eri työvaiheet, niin kirjalliset ennakkoon tehdyt kuin käytännön soveltamisen osuuden, aiheena: Koneistus kurssin suunnittelu sekä käytännön opetus. Tarkoituksena  lopputyössä oli suunnitella Vallilan ammattikoulussa järjestettävän Koneistus 1- kurssin sisältö, työt, opetusmateriaali, aikataulu ja lopullinen kirjallinen koe. Myöskin käytännön opetus työ kuuluu työhön suurena osana sitä. Käytännön opetus ja kurssia varten suunniteltu sisältö tullaan käytännössä soveltamaan S06KK3 ryhmän opiskelussa. Työ tullaan teoreettisen osan kohdalla suorittamaan ns. kotityönä sekä tiiviissä yhteistyössä luokanvalvojan kanssa, jolla tehty teoriatyö tullaan hyväksyttämään ennen varsinaista opetusta, jotta voidaan hyvissä ajoin todeta mahdolliset virhe kohdat sekä puutteet sisällöstä ennen varsinaisen kurssin alkua.

Minkä takia kyseinen aihe on valittu on yksinkertainen. Halu opettaa sekä auttaa. Allekirjoittanut henkilö on pidempään toiminut luokallaan eräänlaisena ”luokan vanhimpana”, joka hoitaa osan informaation kulusta opettajien kuin oppilaiden välillä. Myöskin lievää opettamista, esim. miten joku asia kannattaisi tehdä tai opettajan tietojen vyöryttämistä muille luokkatovereille, on tapahtunut joten aiheena lopputyö on selvä. Kuitenkin kaikki ei ollut aluksi aivan selvää ja aihe paljastui lopullisesti kahta viikkoa ennen palautus päivämääräksi sovittua ajan kohtaa.

Työ tullaan suorittamaan Vallilan ammattikoulun- tiloissa koulun koneilla, työvälineillä sekä materiaaleilla 4.opetus- sekä 5.opetusjakson aikana. Työ suoritetaan opettajien avustuksella ja tiiviissä yhteistyössä luokan opettajien kanssa. Myös oppilaita tullaan jossain määrin kuulemaan siitä mitä he haluaisivat tehdä ja miten. Kuitenkin kurssin minimi vaatimuksista tullaan pitämään kiinni jotta kurssin tavoite sekä kurssille suunnitellut asiat tulisivat opetetuksi. Mikäli ylimääräistä aikaa jää voidaan suorittaa lisä opiskelua erityisistä aiheista tai syventyä johonkin työvaiheeseen tai työstötapaan tarkemmin. 

Raportti on tietyiltä osin kirjoitettu jälkikäteen sillä kokemukset sekä käytännön työn onnistuminen eivät selviä ennen kuin kurssi on saatu päätökseen. Myöskin kurssin lopussa tullaan konsultoimaan kurssilla opiskelleita henkilöitä, jotta saataisiin opetustyön käytännön- sekä teoreettisenosan onnistuminen. Opettajien mielipide on myös kurssin päättymisen jälkeen vahvalla sijalla sillä he myös tulevat antamaan arviointinsa käytännön työstä sekä teoreettisesta työstä. Kuitenkin tulee muista että allekirjoittaneella opiskelijalla ei ole opettajan pätevyyttä eikä minkäänlaista virallista opettajan pätevyyttä, joten liikaa ei tule odottaa. Myöskin se tulee muistaa että luokassa opettaja on jatkuvasti läsnä vakuutusteknisistä syistä.

Työn on hyväksynyt opinnäytetyönohjaaja Jouko Kontturi.

2 KONEISTUS 1- KURSSI

2.1                    Sisältö ja tavoitteet

Kurssin aikana suoritettiin opetussuunnitelman avulla suunnitellut työt, jotta kurssi vastaisisi mahdollisimman hyvin alkuperäistä kurssisuunnitelmaa. Täysin kohta kohdalta ei suunnitelmaa ole kuitenkaan kopioitu jotta säilyisi se fakta että allekirjoittanut henkilö on kurssin suunnitellut. Osa kurssilla tehdyistä töistä on sovellutuksia ja opettajien suosittelemia töitä jotka on todennettu hyviksi vuosien varrella. Suurimpana haasteena oli suunnitella tarpeeksi yksinkertaisia töitä joilla olisi kuitenkin käytännön tarkoitus. Töiksi siis valittiin käsipaino sekä tuikkukynttilän alusta. Tuikkukynttilän alusta sisältää tarpeelliset tasojen ja kulmien jyrsintä harjoitukset ja kyseisen työn yhteydessä opeteltiin myös käsinhionta parhaan mahdollisen pinnanlaadun saamiseksi. Harjoitustyöt selviävät liitteistä 1 ja 2.

Teoria opetukseen lähestyttiin yksinkertaistamalla termistöä ja joka kerta kun uusi erikoisempi termi esitettiin jouduttiin luokalle yleisesti selvittämään termin merkitys ja miten se näkyy käytännössä. Mitä tulee vaatimuksiin teoria opetuksesta suoritettiin perusasioiden opetus. Yksinkertaiset asiat teräpaloista, niiden oikeaoppisesta käytöstä, koneen teoreettisista mahdollisuuksista, kurssilla tehtävien töiden erikoisista koneistus metodeista (esim. pyöltäminen), koneen laskenta kaavoista, oikeaoppisen työstön laskenta kaavoista, käsityökaluista, työsuunnitelman tekemisestä ja lukemisesta, piirrustusten lukemisesta ja työturvallisuudesta. Liittenä 3 on oppilaille annettu kurssikoe.

Niin sanotusti ensikertalaisina tuli työturvallisuus ja koneella oikein työskentely tärkeimmiksi aiheiksi. Näitä asioita painotettiin pitkin kurssia ja jatkuvasti esitettiin opiskelijoille parannus ehdotuksia sekä korjattiin mahdollisia ongelma kohtia. Suurimmiksi ongelmiksi osoittautui, kevyt kenkäisesti otettu, suojalasien käyttö. Lastun silmään menemistä ei otettu aluksi vakavasti mutta allekirjoittaneen omakohtaiset kokemukset asiasta sai opiskelijat näkemään asian uudessa valossa. Myöskin työsalissa “leikkiminen” kitkettiin pois mahdollisimman nopeasti.

Koska opetustunteja oli suhteellisen paljon, kts. liite 4, pyrittiin kaikki aika käyttämään hyödyksi. Tavoitteena oli luoda yksinkertaisuudessa sovellettu kurssi joka vastaisi opetushallituksen tai jonkin toisen korkeamman elimen asettamia määräyksiä.

Tavoitteet:

1. Luoda oppilaille motivaatiota tulevia opintojo varten

2. Tutustuttaa opiskelijat koneistukseen

3.Opettaa koneistamisen periaatteita

4. Parantaa ryhmähenkeä yhteistyöllä oppilaiden kesken

5. Opettaa turvallisen työskentelyn metodit

3.  KURSSIN VALMISTUS

3.1                    Teoria osan valmistaminen

Kurssin teoria osuus on suunniteltu oppilaan, eli minun, toimesta ns. ”kotityönä” ja kurssi on töineen suunniteltu Opetusviraston kriteerien mukaisesti. Mitä tulee teoria puoleen on opetettu asia pyritty yksinkertaistamaan niin paljon että jokainen ymmärtäisi sen. Kuitenkaan teoria sisältö ei saa eikä olekaan muuttunut asiasta poikkeavaksi ja se on sisällöltään tarkoituksen mukainen.

Teoria osassa käsitellään tehtävät harjoitustyöt, niihin liittyvät koneistus metodit, koneistus metodit yleensä, käsityökalujen oikeaoppinen käyttötapa, mittalaitteiden käyttö ja säilytys, työturvallisuus ja koneistaessa tarvittavat matemaattiset laskukaavat. Nämä olen kokenut tärkeimmiksi ja esimerkiksi työskentely metodit on esitetty ensiksi taululla ja sen jälkeen vielä konkreettisena toimintana työsalissa. Työsalissa tapahtunut työskentely on pohjautunut aikaisemmin teoriatunneilla opettamaani asiaan ja kurssilla ilmenneet kysymykset, kuten esim. miten joku yksittäinen työvaihde tehdään, on asia viety teorialuokkaan ja opetettu kaikille paikalla olleille. Näin saatetaan tarve opiskelijoiden siirtää toisilleen tieto tarpeettomaksi  sekä varmistetaan että kaikki asiat tulevat ymmärretyksi.

Teoria osuudessa suurin painoarvo oli oikeaoppisella työstöllä, työturvallisuudella ja lastuamistekniikoilta. Kurssi 1 on kaiken jatkossa tapahtuvan koneistamisen perusta ja siksi teorian määrä on myös suuri. Teoriassa lähdettiin myös liikkeelle niinkin yksinkertaisista asioista kuin ” mitä on sorvaaminen?”.

3.2                    Ryhmän erityisvaatimukset

Koska kyseessä on erityisluokka on luokassa tapahtuvan teoria opetuksen määrä pidetty minimissään huonon keskittymisen takia. Oppilaat eivät jaksaneet istua kerralla 45 min. pidempää aikaa mikä vaikutti opettamiseen ratkaisevasti. Puolen tunnin kuluttua oli huomattavissa selkeää väsymystä , joka ilmenee esim. keskustelulla kavereiden  kanssa, kännykän soimisena sekä yksinkertaisesti poistumalla paikalta.

Tämän takia teoreettinen opetus on ikään kuin yritetty käytännössä pitää työsalin puolella joka tarkoittaa pääasiassa käytännön kautta opetuksella sekä kun uusia asioita työstön aikana ilmenee on koko luokka kutsuttu paikalle kyseisen oppilaan työstökoneelle katsomaan oikea opista tapaa työskennellä 

Termistö on myöskin yksinkertaistettu.

3.3                   Käytännön osan valmistaminen

Kurssilla tehtävät käytännön harjoitukset sekä harjoituksiin liittyvät käytännön valmistelut on ennalta suunniteltuja. Kiinnitystavat niin terän kuin kappaleen, terien oikeaoppinen käyttö, käytännön harjoitusten työvaiheet, oikeat lastuamisnopeudet yms. Ennalta suunnittelemalla on nopeutettu opetusta niin että esimerkiksi tunnilla ei opettajana, eli minun, tarvitse ruveta kertaamaan asioita esim. oppikirjasta vaan asiat ovat tuoreessa muistissa sekä tarkkaan mietitty ennen kuin ne esitetään opiskelijoille. Käytännön opiskelun valmistelussa erityistä painoarvoa on asetettu oikeaoppiselle koneen käyttämiselle sekä työturvallisuudelle. Työturvallisuudelle vain siksi että työstössä käytettävät koneet ovat yksinkertaisesti hyvin voimakkaita ja esim. sormen menettäminen ei ole metallialalla millään tavalla harvinaista. Tämän takia on työturvallisia työskentely metodeja painotettu ja niitä kerrattiin jatkuvasti kurssin aikana, jotta opiskelijat omaksuisivat turvallisen työskentelyn periaatteen niin että jatkossa heidän ei erikseen tarvitse ajatella sitä vaan se tulee kuin luonnostaan.

Oikeaoppinen koneen käyttö on myös erittäin tärkeää mikäli halutaan tehokkaasti ja taloudellisesti tuottaa työkappaleita. Tässä on lähdetty niinkin perusasioista kuin että kummalla puolella konetta työstäessä tulee seistä ja mistä suunnasta katsoa. Koneen kontrollit on käydään läpi sekä miten ne vaikuttavat koneen toimintaan. Kun kontrollit on ymmärretty ja sisäistetty pystytään siirtymään terien asetteluun, kappaleen asettamiseen, materiaalin käyttäytymisen työstön aikana ymmärtämiseen sekä työstöarvoihin.

Seuraavana kohtana harjoittelua siirrytään oikeaoppisen terien käytön kohtaan. Miten eri terien muodot vaikuttavat työstöön, mitä kannattaa käyttää mihinkin työstöön, miksi ja miksi ei. Tämä terien käyttö on sisällytetty opettamiseen niin että työsuunnitelmaa tehtäessä on terien tiedot ja ulkonäkö sekä luonnollisesti käyttö tarkoitus selvitetty opiskelijoille mahdollisten optioiden kera. Ja erityisesti miksi näin. Samassa yhteydessä on suunniteltu työstöarvot ja niiden laskenta. Tämä osio on yksinomaan työsalissa suoritettu.

Kun terät sekä koneen käyttöharjoitukset ovat valmiit siirryttiin sen jälkeen käytännön työskentelyyn. Jokaiselle opiskelijalle on asetettu vaatimuksesi suorittaa kurssin sisältöön suunnitellut metodit työstää metallia.

Työstötavat:
1    Sisäpuolinen sorvaus,ulkopuolinen sorvaus

2   Kierteiden teko sorvissa (tapilla ja pakalla)

3   Hionta (hiomapenkki ja käsin)

4   Tasojyrsintä

5   Poraus pylväsporakoneella

6   Poraus sorvilla

7   Pienimuotoista pistehitsauksen harjoittelua (osaryhmä, vapaaehtoinen)

Jokaisessa kohdassa keskitytään ongelma kohtiin niin yksilöllisesti kuin myöskin koko ryhmän toimesta. Ongelman ratkontaa harjoiteltiin yhdessä mutta työsuunnitelmat sekä työn vaiheistus saatettiin tehdä yksilöllisesti jokaisen oppilaan kanssa. Työstön aikana tutkittiin myös koneen käyttötapoja, eli sitä miten saman asian voi tehdä eritavoin. Kuitenkaan metodeja ei kerrottu kaikkia sillä tällä varmistettiin että oppilaat omaksuisivat helpoimmat tavat eivät sekaantuisi liiallisesta informaation määrästä. Työturvallisuutta painotettiin jatkuvasti työskentelyn yhteydessä ja koneen suojien sisäpuolella pyrittiin jokainen työstö tehdä. Mikäli se ei ollut normaali tavoin mahdollista muutettiin tapaa niin että se on työntekijälle yhtä turvallinen kuin normaalitapa mutta ei sen hitaampi kuin ”helpoin” tie.

Kursin arvosteluun on liitetty oppilaiden tavat työskennellä myös ryhmässä sekä erityisesti käytännön jaksoon on suunniteltu harjoitustöitä, joissa opiskelijat pääsevät työskentelemään keskenään ja yhdessä ratkomaan ongelmia. Sosiaalisella kanssa käymisellä edistetään työelämään siirtymisen vaikeutta ja opiskelija opetetaan työskentelemään yhteistyössä muiden kanssa jo tässä vaiheessa. Kylläkin vaikka käytännön työskentely ryhmässä on tärkeää nostettiin asia myös yksin työskentelystä esiin jotta jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus työskennellä yksinään riippumatta siitä onko joku muu paikalla vai ei. Itsenäiseen ongelman ratkaisuun myös painotettiin, jotta jokainen oppisi ajattelemaan ongelmia yksinään eikä luottamaan jatkuvasti siihen että joku muu ratkaisee sen hänen puolestaan.

3.4                    Ryhmän erityisvaatimukset (käytännön työskentely)

Jokaisella opiskelijalla kyseisessä ryhmässä on niin sanotusti ongelmia ja niiden yksilöllinen huomiointi on opettajalle suuri haaste. Kaikki opiskelijat eivät välttämättä uskalla, vaikkakin pystyisivät, itsenäiseen työskentelyyn ja pelko epäonnistumisesta osoittautui suuremmaksi kuin uskoinkaan. Myöskin ryhmän sisäiset jännitteet (kiusaaminen, piikittely yms.) osoittautuivat suureksi haasteeksi. Käytännön osuudella ryhmästä oli tarkoitus tehdä yhtenäinen, yhteen hiileen puhaltava joukkue, joka pystyy työskentelemään myös keskenään ja samalla kannustamaan muita.

Käytännön osuudella opiskelijat eroavat suuresti. Tämä muutti alkuperäistä suunnitelmaani niin että alun perin tarkoitus oli kohdistaa koko tieto ryhmään kerralla eikä opettaa henkilöitä yksilöllisesti. Yksilöllisesti opettaminen osoittautui tiettyjen henkilöiden kohdalla pakolliseksi sillä rohkeutta itsenäiseen työskentelyyn puuttui. Oppilaita tuli myös kannustaa jatkuvasti sillä heidän uskonsa kädentaitoihinsa oli matala kurssin alussa. Opiskelijoita pelotti epäonnistuminen sekä itsensä loukkaaminen työskentelyssä niin paljon että alku oli hankala.

Seuraavilla tavoilla selvittiin alun peloista sekä kerättiin opiskelijoille motivaatioita tehdä:
1   Jatkuva kannustaminen henk. kohtaisesti

2   Oppilaalle tehtiin selväksi työn korjaus mahdollisuudet

3   Oppilaalle tehtiin selväksi mahdollisuudet uudelleen tehdä sama asia

4   Oppilaalle tehtiin selväksi epäonnistumisen mahdollinen estäminen

5   Onnistumisen kautta kannustaminen

6   Vaatimuksista lievä joustaminen

7   Yksilöllinen neuvominen

8   Opettajan läsnäolo oppilaan työskennellessä

4.  OPETUKSEN TOTEUTUMINEN

Käytännön opetus kun oltiin saatu alkuun tuli ryhmän erityistarpeet erityisen voimakkaasti esiin. Ryhmän suurimmalla osilla opiskelijoista oli auktoriteetti sekä motivaatio ongelmia. Suurin kynnys oli työn aloittamisen kynnys, jossa ilmeni ensimmäisenä valmistettujen harjoitustöihin suhtautuminen. Opiskelijat eivät ymmärtäneet suoranaisesti mitä hyötyä heille olisi esimerkiksi harjoittelussa tehdyn käsipainon tekemisestä käytännöstä. Suurimmalla opiskelijoista oli myös yleinen motivaation puute alaa kohtaan. Osaan ei yksinkertaisesti kiinnostanut koko kone- ja metalliala ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Kyseisten opiskelijoihin luotiin uskoa kurssin aikana onnistumisen sekä oivaltamisen kautta. Oppilaiden yksilölliset tarpeet niin huomion kuin ohjauksen kohdalla ilmeni myöskin kurssin aikana. Esimerkiksi: Opiskelijoille yhteisesti näytettiin kuinka sorvi käynnistetään ja kuinka käynnistyksessä käytetty vipu toimii. Jokainen paikalla ollut seurasi tarkasti sitä miten tämä kyseinen toiminto toimii oikein tehtynä. Lopputuloksena sain henkilökohtaisesti käydä jokaisen opiskelijan luona vuorollaan näyttämässä saman asian uudestaan ja valvoa vierestä kun ensimmäiset käynnistykset tehtiin. Sama ongelma oli muidenkin koneiden kontrollien käytössä. Opiskelijat ymmärsivät miten esimerkiksi syöttöä säädetään sorvissa, mutta lopullinen syötön päälle asettaminen ja yleisesti tällaisen ominaisuuden ymmärtäminen meni jokaiselle erikseen näyttämällä. Turhautuminen näinkin yksinkertaisen asian kohdalla oli yleistä.

Käytännön opettaminen vaikeutui myöskin heti kurssin alussa kun lähestulkoon yhdelläkään opiskelijalla ei ole taitoa työskennellä yksinään muutamaa opiskelijaa lukuun ottamatta. Tämä oli huomattavissa seuraavasti: Opettaja kääntää selkänsä ja päättää käydä kahvitauolla. Opiskelijat tällä välin lopettavat välittömästi työskentelyn ja jäävät koneiden viereen istumaan tai seisomaan käyden sosiaalista kanssa käyntiä muiden kanssa.  Opettajan läsnä olo oli jatkuvasti tarpeellista, jos ei muun niin turvan tuojana. Huomasin läsnäoloni rauhoittavan opiskelijoita kun he tietävät paikalla olevan henkilön osaavan vastata heidän kysymyksiinsä. Opiskelijat tukeutuivat opettajaan välittömästi myös ongelma tilanteiden sattuessa. Heidän oma-aloitteinen ongelman  ratkaisukyky, johtui se sitten taitojen puuttumisesta, motivaatioista tai yleisestä uskaltamisen puutteesta osoittautui ongelmaksi. Esimerkki: Opiskelijan tulisi laskea sorvilla työstettävän kappaleen sopiva kierrosnopeus. Taululla lukee suoraan nopeudenlaskennan kaava ja kuinka asia lasketaan. Hahmotuskyvyn puutteen takia opiskelija tukeutuu opettajaan vaikka ohjeistus on annettu ja opiskelija on saattanut laskea nopeuksia jo aikaisemmin avustuksella.

Opiskelijoilla oli myöskin uskaltamisen kanssa ongelmia. Tieto oli ja kyky hahmottaa se oman päänsä sisällä. Tietoa ei saatu vain siirrettyä käsiin. Näin kävi yhden opiskelijan kohdalla, nimittäkäämme häntä Oskuksi: Oskun tuli jyrsiä tasopinta kappaleeseen. Hän pyytää apuani ja esittää ongelman ” Kuinka tämä toimii?”. Alun selvityksen jälkeen, jonka tein jyrsinkoneen kontrolleista, oppilaan silmät pyörivät ympyrää. Noin kolmen selvityksen jälkeen ja kyselyiden jälkeen tartuin varovasti Oskua käsistä ja ohjasin hänen käsiään jatkuvasti selostaen kuinka laitteisto toimii. Samalla kannustin häntä rohkeuteen sillä Oskun käyttäytymisestä näkyi yli varovaisuus joka heijastuu hitailla liikkeillä. Oskun itse varmuus tilanteessa kasvoi ja jatkossa ei ollut tarvetta käsiin tarttua vaan riitti kun kertoi mitä tuli seuraavaksi.

Seuraavaksi suurin ongelma mikä liittyy hahmottamiseen oli sorvin tai muun metallintyöstökoneen mittarumpujen, joilla säädetään esimerkiksi sitä kuinka paljon metallia irrotetaan kerralla kappaleesta oli nolla. Syystä tai toisesta opiskelijat eivät ymmärtäneet sitä miten laitteisto yksinkertaisuudessaan toimii. Mittarummun astelukujen hahmottaminen tuntui jäävän kokonaan pimentoon lukuun ottamatta muutamaa opiskelijaa. Esimerkki Oskusta jälleen: Oskun tulee sorvata ulkohalkaisijasta 2 mm pois. Osku on oppinut ottamaan kappaleesta ns. hipaisukosketuksen , jossa terällä kappaleesta otetaan pieni kosketus sen pyöriessä nolla kohdan saamiseksi, ja ottaakin sen oikein mallikkaasti. Kuitenkin ongelmaksi muodostui: Kuinka paljon kääntää rumpua jotta haluttu määrä saataisiin asetettu. Oskua hämää erityisesti se että miten paljon yksi väli on. Ainoa keino jolla Osku ymmärsi tämän asian oli että otimme kappaleesta koelastuja ja jatkuvalla selostuksella mitä nyt tapahtui, kuinka paljon kappaleesta irtosi ja kuinka paljon vielä tulisi sorvata pois jotta haluttu mitta saavutettaisiin. Suurin osa opiskelijoista ei saavuttanut tätäkään taitoa kurssin loppua kohden.

Suurinta osaa opiskelijoista ei onneksi vaivannut lintsaamisen tarve. Poissaolot pysyivät yllättävän pieninä suurimmalla osalla opiskelijoista ja tavoiteltu informaation kulku saavutettiin muutaman kohdalla. Informaation kululla tarkoitan sitä että opiskelijat ilmoittivat minulle henkilökohtaisesti kun olivat estyneet saapumasta paikalle tai myöhästymisestään. Tämä tuntui lisäävän auktoriteettia kun ilmoitin että mikäli ilmaantuisi liian paljon poissa oloja kohden oppilasta, varsinki ilmoittamattomia, tulisi se vaikuttamaan opiskelijan kurssi arvosanaan. Tämä tuntui lisäävän motivaatiota tulla paikalle.

Teorian opettamisen ongelmaksi muodostui heti alussa oppilaiden taito yhdistää teoreettinen tapahtuma konkreettiseen ja tämä lisäsi sekaannusta ja tuskastumista. Esimerkki: Teoriatunnin loppua kohti mentäessä oppilaiden levottomuus kasvoi ja monesti oli puututtava luokassa vallitsevaan epäjärjestykseen. Kuitenkaan huutaminen tai vastaavilla järjestyksen palauttamis metodeilla ei ollut vaikutusta vaan kaikista parhaiten toimi seuraavanlainen toiminta: Opiskelijat riehaantuvat. Sosiaalinen kanssa käyminen, kännyköiden pirinä, lievä piikittely ja vitsailu ylittää opettajan  äänen. Paras metodi oli yksinkertaisesti istua alas ja ruveta hiljaa katsomaan oppilaiden toimintaa. Pian opiskelijat huomaavat opettajan toiminnan ja hiljenevät muiden kannustamana. Opettaja ilmoittaa yksimielisesti että asia kerrotaan nyt ja mikäli opiskelijat eivät kuuntele tunnin aikana on turha tulla luokassa kysymään samasta aiheesta neuvoa. Vastapainoksi tuli kertoa kylläkin se fakta että opettajana minä olen täällä teille kertomassa miten tehdä sitä mitä minä osaan parhaiten. Aina jokainen hiljeni siksi aikaa kuuntelemaan kunnes ilmoitettiin välitunnista.

Osalla opiskelijoista oli myös auktoriteetti ongelma. Otamme esimerkiksi Matin, joka yksinkertaisesti kokee opettajan ikään kuin huonommaksi kuin hän ja samalla diktaattorin omaisesti kertoo muille mitä tehdään. Hän päättää omasta mielestään koska tulee ja menee. Tähän oli yksinkertainen ratkaisu. Opettajana ja luokasta vastaavana asia lähestyttiin yksinkertaisesti ilmoittamalla siitä kuinka kauan koulu kestää sinä päivänä ja kieltäydytään avaamasta pukuhuoneen ovea jotta Matti voisi vaihtaa haalarit pois. Matti yrittää väittää tekemisen puutteesta ja tämä jyrättiin luettelemalla todellisen tilanteen työt joita pitäisi tehdä ja joita ei olla edes aloitettu. Kuitenkin myöhemmin lisättiin kannustusta Matin kyvyistä ja mahdollisuuksista. 

5.  LOPPUARVIOINTI

Kurssin aikana saadut valmiit harjoitustyöt jäivät suurimmalla osalla kesken ja suurinta osaa lopullisen arvioinnin kohdalla vaivasi se että tarpeeksi näyttöä taidoista ei ollut. Opiskelijoiden taidot tuntuivat jäämään alle kurssin tavoitteen osalla henkilöistä myöskin. Johtuiko tämä opettajasta vai heistä itsestään en tiedä. Suurimmat haasteet päästiin kuitenkin kurssin aikana yli ja jokainen opiskelija saatiin edes jossain määrin innostumaan kone- ja metallialasta. Tämä tarkoittaa toivottavasti jatkossa suurempaa motivaatioita ja halua tehdä asioita metallista käsin.

Osalla opiskelijoista joilla jäi tekemättä harjoitustöitä alennettiin arvosanaa ja mikäli mitään ei ollut valmiina kurssin päätyttyä tultiin arvioinnissa opiskelija hylkäämään tai annettiin arvosanaksi ala-arvoinen. Oppilaille pidettiin kurssin lopussa kirjallinen koe ja tämä osoittautui menestykseksi mitä tulee arvosanoihin. Koe oli normaalille ensimmäistä vuotta opiskeliville oppilaille tarkoitettu koe. Kokeen tarkastamisen jälkeen huomattiin myös lievää eritasoisuutta mitä tulee kirjallisiin taitoihin ja tämä huomioitiin arvioitaessa. Kokonaisuudessaan kurssi onnistui hyvin lukuunottamatta alun tahmeutta. Lintsaaminen pysyi vähäisenä ja keskivaiheiden jälkeen pystyttiin jo vuorovaikutukseen opettajan ja oppilaiden välillä. Opiskelijat omaksuivat myös rehdin tavan tehdä asioita. He menivät ja tulivat kahvitauoilta esimerkkinä sovitusti. Suurempia ongelma kohtia ei ollut vaan kaikki tuntui menevän suurimmaksi osaksi tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti.

6.  OPINNÄYTETYÖN ITSEARVIOINTI

Ottaen huomioon pedagoogiset taitoni yms. olen yllättynyt kuitenkin positiivisesti siitä kuinka henk. kohtaisesti pärjäsin oppilaiden kanssa. Alun tahmaisen taivaleen jälkeen pääsin opiskelijoiden kanssa toverimaiseen vuorovaikutukseen jota olin hakenut alusta lähtien. He uskalsivat kysyä neuvoja ja myös kuuntelivat kun niitä kerrottiin. Kurssin valmistaminen oli alkuperäistä suunniteltua yllättävän paljon vaikeampaa. Suurinta osaa alun suunnitelmista ei voitu myöskään kurssin aikana käyttää luokan erillaisuuden takia. Soveltaminen on jalo taito. Tämän avulla pärjäsin omasta mielestäni hyvin.

Kurssilla huomasin myös henkilökohtaisesti opettajan työn henkiset paineet ja jatkuvan stressin. Tämä kyseinen stressi oli minulle uudenlaista ja sen kontroloiminen aiheutti muutaman yöttömän yön minulle. Arvosta kyseistä ammattikuntaa tästä eteenpäin huomattavasti enemmän. Jatkuva turhautuminen ja oppilaiden paimentaminen olivat aikaa vievää ja energiaa kuluttavaa. Tästä huolimatta tunnuin pärjäävän suhteellisen hyvin.

Suurin ongelma oli alun luoton puute. Oppilaiden puolelta. Ilmeisesti asiaan vaikutti se että he näkivät että minä olen nuori ja kokematon vaikkakin yritin piilotella sitä erinnäisin keinoin. Tämä taas näkyi alun auktoriteetin puuttena ja välinpitämättömyytenä, joka kylläkin kitkettiin lievällä kurilla pois ja työ pystyi jatkumaan. Ystävällisyys myöskin palkittiin ja vaikka pidin kuria yllä muistin välillä löysätä ja jutella heidän kanssaan ihmisenä. Turha tärkeileminen ei johda mihinkään.

Sovelsin opettamisessa niitä asioita mitä olen itse kokenut toimiviksi oman koulu historiani aikana ja huomasin niiden jossain määrin toimivan. Epäkohtia kyllä oli esimerkkinä se että opetus tuli yksilöllistää mitä tähän erityis ryhmään tuli. Luokka opetusta ei voinut pitää kunnollisesti ilman levottomuutta. Opiskelijoillla ei ollut niin sanotusti tarpeeksi “pyllyä” istua paikoillaa 35 min. pidempään. Tämä johti työstöluokkaan teoria opetuksen viemisen käytännön kautta. Kuitenkaan tämä ei häirinnyt alkuperäisiä suunnitelmia.

Allekirjoittaneena koen selvinneeni kursista hyvin ja opetustyön olleen kokemukseni sekä pedagoogiset taitoni huomioon ottaen olleen laatutasoltaan tarpeeksi korkeaa ottaen huomioomme koulumme vaatimus tason sekä tilanteeni. Aika myöskin mikä oli kurssin valmisteluun oli ehkä hieman liian lyhyt sillä työ tuli minulle tietoon noin kaksi viikkoa ennen alkua. Kuitenkin kaikesta huolimatta suhteellisen onnistunut kurssi.

Parannettavaa silti on. Minun tulisi opetalla hermojen hallintaa ja hillitä ” hurja luontoni”. Tämä oli aluksi ongelma. Myöskin se että olen hieman ujo luonnoltani.

7.  PÄÄTELMÄT

Lyhyestä virsi kaunis. Kurssi meni hyvin ja toivoisin että mikäli tämän tyyppisestä työstä olisi hyötyä toivon että se otettaisi huomioon kun etsitään sijaisuuksia opettajillemme. Tällä tarkoitan sitä että mikäli ylemmillä luokka asteilla on kokeneita opiskelijoita joilla on motivaatiota opettaa voitaisiin heitä käyttää suurten ykkösluokkien opettajien apuna. Suuren ryhmän hallinta on helpompaa jos on käytössä ylimääräinen käsi pari.

Oppimiseni kannalta olen huomannut että kyseinen kurssi avasi uusia vastaanotto menetelmiä minussa. Tällä tarkoitan kykyä oppia elämään eritavalla, toisen asemassa. Ymmärtämään häntä erillaisena ja oppia eläytymään sen mukaan. Soveltaminen oli myöskin uusista taidoista yksi tärkeimpiä jonka opin. Kaikki ei mene suunnitelmallisesti ikinä mikä on huomattavissa “työstäessäsi” ihmistä. Tällä tarkoitan opettamista. Koskaan ei voi tietää mitä toinen ajattelee yms.

Paljon olisi voinut tehdä tai jättää tekemättä. Oppia ikä kaikki, niinkuin joku viisas on aikoinaan sanonut.

Mikäli kyseisestä opinnäytetyöstäni olisi hyötyä tulevaisuudessa suunniteltaessa tapaa opettaa ,jossa vanhemmat oppilaat opettaisivat nuorempia, olisin onnellinen. Tietäisin ettei työ menisi hukkaan siltäkään saralta vaan se olisi kokonais valtaisesti hyödyllinen. Ei tämä niin vaikea ole etteikö tästä selviytyisi.

31.5.07

Olin lähijaksolla 21.5.-23.5.2007

Jakson aiheena oli erityisopetuksen ja erityisen tuen tarpeen tunnistaminen

Aloitimme ensimmäisen päivän keskustelulla aiheesta erityisopetuksen näköaloja ja kokemuksia erilaisista erityisopetuksen ympäristöistä.

Keskustelimme siitä millaisia erilaisia erityisopetuksen ympäristöjä ja tapoja olimme nähneet opetusharjoitteluissa eri paikoissa.

Ensimmäisenä päivänä oli kaksi ryhmäesitystä: matematiikan oppimisvaikeuksista ja mielen terveyden ongelmat. Molemmat esitelmät aiheuttivat vilkasta keskustelua.

Matematiikassa pohdittiin miten erilaiset oppimistyylit oppivat matematiikkaa ja miksi toisten opettajien matematiikan tunneilla oppii paremmin kuin toisten (tietenkään kaikenkattavaa vastausta ei löytynyt, koska silloin matematiikan oppimisongelmat olisi jo ratkaistu). Tärkeä tekijä on kuitenkin oppilaan suhtautuminen matematiikkaan, eli pitääkö hän matematiikan opiskelusta.

Seuraavassa esitelmässä mielenterveyden ongelmat saimme paljon tietoa erilaisista mielenterveys ongelmista ja niiden kuntouttamisesta.

Illalla oli vielä Irene Hein ja Merja Alanko- Turusen luento kasvatustieteellisen tutkimuksen perusteet. Siinä meille annettiin ohjeita kehittämishankkeen tekoon.

 22.5. Aamu alkoi kehitysvammaisuutta käsittelevällä opiskelijoiden esitelmällä, joka herätti vilkasta keskustelua aiheesta. Seuraavaksi ohjaaja Leena  kertoi kuntouttavasta – ja ohjaavasta opetuksesta.

Loppupäivän aikana tutustuimme helsinkiläiseen ”matikkamaahan”, joka on pedagoginen keskus ja tarjoaa konsultointia, koulutusta ja välineitä matematiikan opetuksen kehittämiseksi alkuopetuksesta lukioon. Matikkamaan Eija Voutilainen kertoi kokemuksista konkreettisesta työskentelystä abstraktiin ajatteluun. Harjoittelimme erilaisilla värisauvoilla ja paloilla laskentatehtävien konkreettista mallintamista.

Aihe herätti paljon ahaa elämyksiä, esimerkiksi että näinkin konkreettisesti käsitteet voidaan esittää.

Seuraavan päivän vietimme rinnekotisäätiössä tutustumalla kehitysvammaisten oppimisympäristöön.  Rinnekodin palvelujen painopisteenä on kehitysvammaisten erityishuolto.

Johtava ylilääkäri Markus Kaski piti alustuspuheen kehitysvammaisuudesta. Kaski kertoi, että kehitysvammaisuus syntyy raskauden aikana tai synnytyksen yhteydessä tai jos henkilö vammautuu onnettomuudessa, tapaturmassa, kun hän on nuori ja kehitysvaiheessa. Osa kehitysvammaisista työllistyy vapailla markkinoilla kuntoutuksen ja työharjoittelun jälkeen. Työt ovat pääasiassa yksinkertaisia vaihetöitä, esimerkiksi kauppa- apulaisena. Vaikeasti vammautuneet eivät selviä jokapäiväisistä askareista, vaan he ovat laitoshoidossa omalla osastollaan. Rinnekodissa potilailla on monenlaisia kuntouttavia töitä, me tutustuimme kukkapuutarhaan, asuntolaan ja t-paitojen kuvien painamiseen.

Kierros Rinnekodissa herätti ajatuksia kehitysvammaisten integroinnista normaaliyhteiskuntaan Amerikan malliin, jossa kehitysvammaisia paljon työskentelee esimerkiksi kauppojen kassoilla pakkaamassa tavaroita. Valtio tukee siellä kehitysvammaisten työllistymistä. Rinnekodin työnohjaajat olivat sitä mieltä, että kehitysvammaiset tekevät mielellään töitä normaalissa yhteiskunnassa, jos työnantajat suvaitsevat erilaisuutta ja ottavat heitä töihin.

9.5.07 Meillä oli opetusharjoittelun kokemuksien koontiin liittyvistä pienryhmän työpajasta/tapaamisesta tapaaminen perjantaina 4.5.07 Heliatalossa kello 13 -15.00Meitä opiskelijoita oli pienryhmässä viisi ja lisäksi kaksi ohjaajaa. Ryhmä oli koottu eri alojen erityisopettaja opiskelijoista, jotta keskustelussa syntyisi erilaisia näkemyksiä. Keskustelun tueksi pöydälle oli laitettu lappusia joissa oli keskustelunaiheita opettajuudesta. Keskustelun tarkoituksena oli herättää kysymyksiä opettajuudesta ja kokemuksista, joita erityisopettajaopiskelijat opetusharjoittelussaan ovat saaneet. Edellytys opettajana kasvamiseen on se, että opettaja reflektoi omia opetuskokemuksiaan ja seuraa muitten tapoja opettaa.Keskustelu oli vilkasta. Itse nostin esille asian jota olen pohtinut jo pitkän aikaa. Ammatillisessa opiskelussa näyttää olevan opetuskeinona pääasiassa luokkamuotoinen teoriaopetus ja työpaja työskentely. Viime vuosina on erityisopetuksessa lisätty työvaltaista oppimista, eli opetetaan mahdollisimman paljon tekemällä ja istutaan teoriantunneilla mahdollisimman vähän. Lisäksi on tullut kuvioihin työssäoppiminen. Oppilas opiskelee työpaikalla opetussuunnitelmiin sisältyviä asioita vähintään kuusi kuukautta kolmen opiskeluvuoden aikana. Opetusharjoittelun seuranta jaksolla pääkaupunkiseudun oppilaitoksissa en ole kuitenkaan nähnyt mitään kovin radikaaleja uudistuksia oppimismenetelmissä. Itse kokeilemme Vallilan metallin erityisopetuksessa tiimityöskentelyä. Saman linjan erityisopettajat muodostavat opettajatiimin ja oppilaat jaetaan myös tiimeihin  4-5 oppilasta/tiimi. Tulokset näyttävät hyviltä. Tulosten mittareita pitää vielä jatkuvasti kehittää.Laitan tähän esimerkin todella radikaalisti erilaisesta opiskelusta keskustelunaiheeksi.Jonka poimin Heltech viikkotiedotteesta 19.4.07 

Ranskalaisen kisälliperinteen jatkajat piipahtivat Suomessa

Vallilan pintakäsittelyn osasto toivotti muutama viikko sitten tervetulleeksi joukon ranskalaisiavieraita. Kysymyksessä oli 9 maalariopiskelijan ja heidän ohjaajansa opintomatka Suomeen. Nuoret kuuluvat ranskalaiseen Compagnons du Devoir -järjestöön,  joka on toiminut Ranskanmaalla jo keskiajalta lähtien. Suora käännöskukkanen järjestön nimestä olisi ”Velvollisuudenkumppanit”, mutta lienee parempi antaa ryhmän mukana matkustaneen opettajan Lionelin selvittää,  mistä tässä perinteessä on kysymys:— Compagnons du devoir on ammattiveljeskunta,  jonka toiminta perustuu filosofialle ”matka kasvattaa nuoria”. Teemme eräänlaisen Ranskan kierroksen näiden ammattiin opiskelevien nuorten kanssa työskentelemällä eri puolilla maata. Näin he oppivat paitsi ammatin, myös elämän hallintaa,  ja ammatillisesta matkasta tulee nuorelle matka itseensä. Järjestön tavoitteena on ammattitietouden jakaminen ja nuorten auttaminen. Varsinaista koulurakennusta heillä ei ole — koko Ranska, toisinaan koko maailma, on heidän koulunsa. Perinnettä ylläpidetään myös muissa frankofonisissa maissa kuten Belgiassa ja Sveitsissä. Eri puolilta Ranskaa kotoisin olevat David, Mikaël,Yannis, Adrian, Mathieu, Pierre, Jean, Marc ja ryhmän ainoa tyttö, Judith työskentelivät 3 viikon ajan alansa töissä eri puolilla Helsinkiä. Työkohteena saattoi olla vaikkapa Lauttasaaren uimarannan pukukoppi, kaupungintalo, Agricolan kirkko tai perinteinen työmaa. Minkälaisia kokemuksia nuorilla maalareilla oli ajastaan Helsingissä?— Työtahti täällä on tosi cool verrattuna Ranskaan, latasi David heti alkuun. Täällä tehdään saman verran töitä yhdessä päivässä kuin ranskalaisella työmaalla tehdään yhden aamun aikana. Judith piti työstään Agricolan kirkolla, koska se oli hänelle jotain erilaista.— Entisöimme kirkkoa ja työ vaati todellista tarkkuutta. Oli todella mielenkiintoista esimerkiksi sekoittaa maaleja juuri oikean väriseoksen aikaansaamiseksi. Pian valmistuvien maalarien joukosta vain muutama puhui englantia, mutta se ei estänyt heidän sopeutumistaan työporukassa. Kielimuuri ylitettiin elekielellä ja usein asiat selkiytyivät kuin itsestään. Samasta alastahan on kuitenkin kysymys, oli kieli mikä tahansa. Ope Lionel kertoi,  ettäLauttasaaren työmaalla poikien ohjaaja oli jopa kyynelehtinyt, kun viimeinen työpäivä koitti.Muutamissa paikoissa pojat eivät olleet tyytyväisiä työn laatuun, mikä oli poikia suomessa opastaneen Vallilan opettajan mukaan osoitus jo orastavasta ammattiylpeydestä, ja sinällään erinomainen asia. Kaiken kaikkiaan ryhmä oli kuitenkin tasaisen tyytyväinen vierailuunsa.— Varsinkin käynti Tikkurilan tehtaalla oli huippu! heitti Pierre— Mutta sää on täällä kyllä huono, lisäsi Yannis. Miinuksena David mainitsi vielä, että Suomessa vietetty aika ei ollut riittävä.— En kyllä malttaisi millään vielä lähteä kotiin. Kolme viikkoa on ihan liian lyhyt aika . Matkan oli tarttunut mieleen.— Lapin Kulta! nimi  taipui varsin sujuvasti ranskalaisten huulilla. Maalarit suuntasivat tuliaisineen takaisin Ranskaan perjantaina 27.4.Vallilan pintakäsittelypuolen opettajat ovat jo aiemmin vierailleetRanskassa ja ohjanneet opiskelijoita työmaalla.

Heltech viikkotiedote 19.4.07 

24.4.07

Opetusharjoittelun seuranta

Olin seuraamassa Erityisopettajaopiskelijan (Hämeenlinnan ammatillinen erityisopettajakoulutus) tunteja Heltech Vallilan yksikössä kello 10- 16.00 Oppilaat olivat samoja kun 17.4.07 opetuksessa.  Alku informaatio ja orientaatio pidettiin metallin automaatioluokassa, josta siirryimme tunnin kuluttua sähköpuolen työpajalle. Siellä oppilaat rakensivat juottamalla ledin. LED (engl. ‘Light-Emitting Diode’) eli hohtodiodi eli ledi on puolijohdekomponentti, joka synnyttää lähes monokromaattista valoa, kun siihen johdetaan sähkövirta. Koska led toimii tasavirralla ja pienillä jännitteillä ja virralla joudutaan käytännössä laskemaan sopiva etuvastus kun käytetään lediä esimerkiksi 12 voltin akulla.

Oppilaat laskivat sopivan etuvastuksen ohmin lain avulla, joka on keskeisiä asioita automaatio elektroniikassa. Kun lasku oli laskettu, demonstroi opettaja kuinka etuvastus ja led liitetään juottamalla toisiinsa, sen jälkeen oppilaat tekivät liitokset kolvin avulla. Työ ei ole kovin helppo, vaan vaatii aikaa ja huolellisuutta, kun liitokset oli juotettu, jokainen oppilas testasi palaako led.

Opettaja oli tuonut paikalle yleismittarin, jolla jokainen mittasi virran voimakkuuden joka kulki ledin läpi.

Seuraavaksi tarkoitus on metallin työtunneilla valmistaa metallista lista johon tulee esimerkiksi viisi lediä kiinni. Tätä rakennelmaa voi käyttää esimerkiksi valaisimena kotona, tai jos tekee vain yhden ledin, niin silloin käyttö voisi olla merkkivalona. Ledejä on eri värisiä ja erilaisilla kirkkauksilla varustettuina. Kustannukset oppilaalle tulevat tarvittavien osien, muuntaja, viisi lediä, vastus ja johdot noin 10 euroa oppilasta kohden.

Tuntien lopussa opettaja otti oppilailta palautteen kirjallisesti ja suullisesti mitä oppilaat olivat oppineet ja mitä he olivat pitäneet tunneista (opettajalla oli palaute kysely kuponki jonka hän oli itse laatinut). Päivä päätteeksi jäimme keskustelemaan (seuraajat ja tuntien opettaja) miten tunnit olivat menneet.

Opettajan ohjaajana toimi Vallilan laaja- alainen erityisopettaja Anne- Mari Pärnänen, joka kävi seuraamassa tunteja päivän aikana.

Oppilaiden palaute tunneista oli myönteinen. Mielestäni tässä toimi moniammatillinen yhteistyö erinomaisesti, koska elektroniikkaa opetti alan ammattilainen ja hän piti tunnit kiinnostavina  ja osasi sijoittaa oppilaat työskentelemään sellaiseen työskentelyjärjestykseen, ettei kukaan päässyt häiritsemään kenenkään työskentelyä, vaan työskentely sujui hyvin.

Me seuraamassa olevat kaksi ertu opiskelijaa Haaga- Heliasta ja opiskelija  kollega Hämeenlinnasta keskustelimme tunnista ja miten opiskelijat eroavat Järvenpään aikuisopiskelijoista.

Toinen seuraavamassa ollut erityisopettaja oppilas Heliasta työskentelee Järvenpään aikuisoppilaitoksessa (hän tuli iltapäivällä noin kello 14 paikalle).

17.4.07

Tuntiseuranta (näyttö)

Opetan metallin ensimmäisen luokan automaatiota, jossa on kaikkiaan 17-oppilasta. Ryhmä on hyvin haastava opettaa. Kolmelle on tehty HOJKS, he tulevat peruskoulun mukautetusta opetuksesta. Lisäksi luokalla on yksi ESY-oppilas ja noin puolet luokasta on ollut peruskoulun jossain vaiheessa pienryhmä opetuksessa, joten luokalla on paljon oppimisvaikeuksia.

Opetuksen kokonaisuuden tavoite on opettaa automaation perustiedot 6-opintoviikkoa.

Meneillään on automaation 2 osio, johon sisältyy sähköoppia ja elektroniikkaa. Kurssin lopulla oppilaat suorittavat näytöt pneumaattisista kytkennöistä. Taitoja tarvitaan työelämässä esimerkiksi jos oppilas työskentelee tehtaan tai laitoksen kunnossapidossa.

Pidin viisi tuntia aiheesta kytkinlaitteet. On tärkeää että metallialan ammattilainen tuntee myös sähköisten laitteiden toimintaperiaatteet ja osaa päätellä vikakohteen: onko se sähköpuolella vai mekaniikassa. Sähkökaavioiden ja kytkinlaitteiden tuntemus on edellytys työstökoneen sähkövian paikantamiselle. Kytkinlaitteiden rakenteen ja toiminnan tuntemus auttaa kunnon ja toiminnan tarkistamista ja ohjaa oikeaan kytkinlaitteiden käyttöön. Tuntejani oli seuraamassa sähköpuolen opettaja, joka opiskelee Hämeenlinnan ammatillisessa opettajakorkeakoulussa erityisopettajaksi.

Hän pyrkii valmistumaan koulutuksesta vielä tämän kevään aikana.

Sovimme yhteistyöstä automaatioryhmän opetuksessa, koska automaatioon sisältyy sähkötekniikkaa ja hän on alan ammattilainen. Suunnitelmaan kuuluu, että hän seuraa opetustani ja puuttuu tarvittaessa sähköasioihin. Hän tutustuu etukäteen oppilaisiin ja pitää heille tiistaina 24.4 elektroniikan harjoituksia, siinä oppilaat tekevät harjoituksen, jossa tehdään ledeistä (valoa hohtava diodi) merkki- tai valaisupaneeli. Tunnin alussa erityisopettajaoppilas esitteli itsensä ja kertoi miksi hän oli mukana tunneilla. Ryhmällä on seuraavan kerran perjantaina ammattifysiikkaa, jota pitää metalliosastolla eri opettaja.  Kävimme keskustelun fysiikan opettajan kanssa, jotta hän kävisi etukäteen sähkötekniikasta ohmin lain. Kyselyssä ilmentyi, että ryhmällä oli puutteellista tiedot tai asia oli unohtunut. Aloitin uuden asian aina 20- minuutin tietoiskulla ja jaoin ryhmätehtävä monisteet. Luokka jakautui neljän oppilaan ryhmiin. Oppilaat valitsivat itse ryhmänsä ja tekivät tehtävät. Uuden tehtävän tekemiseen ryhmä sai käyttää noin tunnin. Tehtävä käytiin yhdessä läpi kyselymenetelmällä (keskustelu) ja heijastin kalvolla oikeat vastaukset. Pidin kaikkiaan kolme 20-minuutin tietoiskua ja oppilaat tekivät kolme tehtäväosiota. Oppilaat olivat väsyneitä ja päästin heidät noin 14.45 kotiinsa. Pyrin mahdollisimman paljon työskentelyyn, jossa oppilaat oppisivat tekemällä tarvittavat asiat ja teoriaa olisi vain välttämätön osa. Ammattioppilaitoksen oppilaat ovat useimmiten tekemällä oppivia ja eivät mielellään istu teoriatunneilla.

Työskentelemme metalliosaston erityisluokilla tiimeinä eli jokainen opettaa sitä osaa opetussuunnitelmasta kaikille metallin erityisoppilaille, jossa hänen ammattitaitonsa on parhaimmillaan. Viimeisen tunnin 15-16 opetin toisen erityisluokan toisen vuosikurssin oppilaalle nc-sorvin (tietokoneohjattu) käyttöä käytännössä. Erityisopettaja opiskelija seurasi työskentelyämme.

18.4.07

Olimme saman luokan kanssa Haagassa opiskelemassa automaatiotekniikkaa. Tunnit iltapäivän neljä tuntia piti Helian erityisopettajaoppilas Haagan metalliosastolta, hän on erikoistunut automaation opettamiseen. Olimme seuraamassa opetustunteja sähköpuolen erityisopettajaopiskelijan (opiskelee Hämeenlinnassa.) kanssa.

Opettaja piti 30 minuutin alkuinformaation aiheesta sähköpneumatiikka kytkennät. Osio kuuluu automaatio 2 kurssiin ja on opetussuunnitelman mukainen yleisjakson osio. Tehtävänä oli käyttää ilmanpaineella toimivia sylintereitä sähköohjauksella. Oppilaat tekivät kytkentöjä tehtäväpaperin mukaisesti ryhmissä ja opettaja valvoi suorituksia. Opettaja puuttui työskentelyyn jos ilmeni vaikeuksia ja auttoi opiskelijat solmukohtien yli kyselytekniikalla ja näyttämällä tarvittaessa kytkentätekniikkaa. Tehtäväpaperissa oli useita eri kytkentöjä, kun yksi tehtävä oli tehty, niin opettaja tarkasti toiminnan ja ryhmä sai jatkaa seuraavaan tehtävään.

Oppilaat tuntuivat hyvin innostuneilta tekemiseen ja tunnelma tunneilla oli viihtyisä. Opettaja kertoi tehtävien lomassa automaatioasentajan ammatista ja tällä tavoin motivoi oppilaita työskentelyssä.

Päivän päätteeksi opettaja kysyi oppilaiden mielipidettä tehtävistä (palaute) suullisesti.

Palaute opiskelusta oli myönteinen.

Oppilailla on mahdollisuus ensimmäisen vuoden jälkeen vielä valita, joko he jatkavat Vallilassa koneistajiksi tai vaihtavat Haagaan automaatiolinjalle ja Haagasta voidaan vielä vaihtaa Vallilan koneistukseen edellyttäen, että tilaa linjoilla on.

YHTEISTYÖSEMINAARI, perjantai 13.2.07 klo 845- 15.30

Teema: Erityisopetuksen ja erityisen tuen tarpeen tunnistaminen, nivelvaiheiden yhteistyö

Paikkana oli Haaga- Helia ammattikorkeakoulu Pasilassa.

Seminaarin puheenjohtajat olivat Asko Jaakkola ja Hannu Kotila

http://www.laaninhallitus.fi/lh/etela/bulletin.nsf/vwSearchView/F7F17B48E6167EF7C2257299004B4207

Ensimmäinen seminaaripuhuja oli Anneli Muuronen Jyväskylän ammattiopistosta aiheesta nivelvaihe peruskoulusta toiselle asteelle – uhka vai mahdollisuus

Jyväskylän ammattiopistossa on tehty paljon asioita, jotta siirtyminen peruskoulusta ammattioppilaitokseen onnistuisi mahdollisimman hyvin. Ongelmana oli integroidut erityisoppilaat, joiden taustasta ei tiedetä paljoakaan, koska peruskoulusta ei ole aina saatu heidän henkilökohtaisia opetuksen järjestämissuunnitelmia (aina eivät oppilaat tai vanhemmat anna lupaa hojksin siirtämiseksi peruskoulusta ammattioppilaitokseen). Joskus tällaisilla oppilailla opiskelujen edetessä ilmenee ongelmia opinnoista selviämisessä ja tästä syystä he keskeyttävät opintonsa. Nykyään pyritään ajoissa tunnistamaan erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat erilaisilla lähtötason testeillä ja haastatteluilla. Toinen keskeyttämisen syy on se, että valitaan ”väärä ala”. Ala johon oppilas ei kyvyiltään sovi esimerkiksi hahmotushäiriöinen alalle jossa tarvitaan käden taitoja. Ammattioppilaitokseen saatetaan tulla ilman riittäviä ennakkokokemuksia valitusta opiskelulinjasta. Nykyään on mahdollisuus tulla ammattioppilaitokseen tutustumaan peruskoulusta tai muutamaksi päiväksi opetusharjoitteluun, jotta ala tulisi tutuksi. Nivelvaiheen ongelmat Jyväskylässä olivat samanlaisia kun Helsingissä, mutta ratkaisutavat käytännössä poikkesivat jonkin verran. Oli mielenkiintoista kuulla miten muualla kuin Helsingissä oli nivelvaiheen ongelmia ratkottu.

Toinen puhuja oli Merja Ikonen, Savon ammatti ja aikuisopistosta.

Hänen aiheenaan oli mitä teen koulutuksen jälkeen.

Isoilla paikkakunnilla on tavallista, että kun oppilaat valmistuvat ammattioppilaitoksesta ei heidän menestymistään oman ammattialansa työpaikoilla seurata valmistumisen jälkeen. Savon ammatti- ja aikuisopisto tehnyt yhteistyötä paikallisten työvoimaviranomaisten kanssa, jotta oppilaat löytäisivät työpaikan valmistumisensa jälkeen. Koulu on iso ja toimipisteitä on usealla paikkakunnalla. Merja Ikonen henkilökohtaisesti saattaa arimpia oppilaitaan työvoimaviranomaisten luo. Helsingissäkin olisi hyvä jos yhteistyötä olisi esimerkiksi työvoimaviranomaisten ja työpaikkojen kanssa. Tällä hetkellä kun työllisyystilanne on hyvä ottavat työnantajat yhteyttä koululle, mutta he haluavat vain hyvin menestyneitä oppilaita ja heikoimmat saavat töitä viimeisinä (usein erityisoppilaita).

Seuraavaksi kaikki kuuliat ja puhujat jakautuivat keskusteluryhmiin eri tiloihin workshopit.

Keskustelimme nivelvaiheista, minkälaisia erilaisia ratkaisuja eri koulut ympäri suomea olivat tehneet. Kerroin Heltechin metallin yhdestä mallista: peruskoulun tet jaksolla meille tulee oppilaita jotka ovat kiinnostuneita metallialasta, he ovat ammattioppilaitoksessa kaksi tai kolme päivää ja kaksi tai kolme päivää alan työpaikoilla. Viimeisenä päivänä he tulevat takaisin ammattioppilaitokseen ja kertovat kokemuksistaan tet jaksolla. Palaute oppilailla on ollut myönteistä ja he ovat hakeutuneet meille opiskelemaan. Kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että oli hyödyllistä kuulla ja keskustella erilaisista käytännöistä nivelvaihe yhteistyössä. On paljon nivelvaihe käytäntöjä mitä voitaisiin toisilta oppilaitoksilta oppia jos teemme yhteistyötä ympäri Suomea.

Palasimme isoon luentosaliin, jossa oli yhteen veto workshoppien tuotoksista. Kaikki osanottajat saavat kirjallisen yhteen vedot tuotoksista myöhemmin.

Olin tänään 11.4.07 seuraamassa opetusta Keskuspuiston ammattiopistossa. Meitä oli kolme  Helian erityisopettaja opiskelijaa paikalla. Menimme aamulla paikalle kello kahdeksan ja lähdimme pois noin kello 12.

Kävelimme ammattioppilaitoksen ovesta metalliosastolle. Olimme sopineet vierailusta jo edellisellä viikolla. Esittelimme itsemme tutulle opettajalle ja hän ohjasi meidät toisen opettajan luokse, joka pääasiassa opasti meitä seuraamisessa, hänellä oli yksi oma oppilas ja yksi oppilas koulutuskokeilussa, loput kuusi, olivat työssäoppimassa. Oppilaat valitaan opiskelemaan koulutuskokeilun avulla. He tulevat peruskoulusta ja jotkut työvoimaviranomaisten kautta, mutta kaikki ovat erityisoppilaita.  Yksi suuriryhmä , joka opiskelee keskuspuiston metallissa on kuulovammaiset.(heitä oli noin kolmasosa opiskelijoista)  ja heillä oli aina kaksi tulkkia paikalla.Kaikkiaan opiskelijoita oli 37

Vertasin erityisammattioppilaitoksen ja Vallilan kone- ja metallin erityisoppilaiden opetusta keskenään. Meillä oppilaat työskentelevät neljän oppilaan tiimeissä, kun taas keskuspuistossa enemmän yksilötyöskentelynä. Molemmissa paikoissa opetus tapahtuu mahdollisimman työvaltaisesti. Meillä tehdään opetuskokeiluja, joissa oppilaat saavat joskus myös epäonnistua ja oppia näin ”kantapään kautta” Toinen ero on oppilaiden jonkin verran itsenäisempi työskentely, näin siirrämme oppilaille enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Tästä seuraa, että olemme enemmän oppimisen ohjaajia ja tarkkailijoita, kun oppilaat ratkaisevat ongelmia. Edistyneille oppilastiimeille otamme mielellään ulkopuolisia asiakastöitä, nämä kasvattavat oppilaiden vastuuta töitten valmistumisesta ajallaan, samoin työn laadun merkityksen ymmärtämistä. Tiimityöskentely on myös oppia tulevaa työelämää varten, koska useat metallialan työpaikat työskentelevät tiimi periaatteella